Oriasema Ketjukolari

Rapscallion "Callo"

First Champion

kuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
Avaa kuva suuremmaksi klikkaamalla.

Tavoitteena ERJ-laatuarvostelu.
Ratsuhevosten laatuarvostelu (67,778 %) 5.5 / 7 / 6.5 / 5 / 10 / 3 / 9.5 / 5.5 / 9 First Champion

Suku

Callo astuu 2-polvisia tammoja ennalta määrittelemättömän määrän. Mikäli olet kiinnostunut astutuksesta olethan yhteydessä Mirkkuun.

Kilpailut

Tällä hevosella kilpaillaan porrastetuissa ja perinteisissä kilpailuissa.

Klikkaa nähdäksesi ASEF- ja ASJA-tulokset

Päiväkirja

11.10.2016 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Jannica

Päivä kului yllättävän nopeasti ja pian oli työpäivä onnellisesti takana. Nappasin tallireppuni naulakosta ja suuntasin bussille. En jaksanut kävellä töiden jälkeen, vaikkei Nanan tallille niin pitkä matka sieltä ollut… Aurinko paistoi ja olo oli mitä mainioin, vaikka lämpöasteita olisikin saanut olla hiukan enemmän. Minua hiukan kutkutteli tallin maastoesterata, mutta ajattelin säästää sen toiseen kertaan, kun poni olisi hiukan tutumpi. Tänään ratsuna toimi siis Nanan ihana ratsuponiori Callo, joka ei onneksi ollut nimensä veroinen, vaan oikein lunkki ja toimiva kaveri, ainakin kuulemani mukaan… Kello näytti puolta neljää astuessani talliin. Hymyilin puiden takana lymyilevälle oripojalle, kai se kuvitteli ettei häntä sieltä nähtäisi ja kukaan ei tulisi hakemaan. Tänään olisi ollut oiva maastoilukelikin, mutta Nana oli toivonut orille estekertaa, kun edellisestä oli jo vierähtänyt naisen kiireiden vuoksi melkoinen tovi.

Havahduin mietteistäni tallipäivään ja eteeni aukeneviin tarhoihin. Callo ulkoili yksin, joten ilmeisesti sen kaveri oli jo lähtenyt lenkille tai sitten se oli aina yksin ulkona, kuten useimmat oriit. Otin Callon riimun ja narun karsinanovesta ja kurkkasin orin karsinaan samalla, se olikin jo näköjään siivottu, joten tehtäväkseni jäi vain ratsastus. Lueskelin ilmoitustaulua, mutta siitä osunut silmään mitään jännää. Nappasin taskustani varmuuden vuoksi leivänpalan lähestyessäni tarhaa, mutta se oli näköjään turhaa, sillä ori oli jo tullut portille katsomaan pääsisikö se lenkille. Pujotin sille riimun päähän napsauttaen lukon kiinni. Sidoin orin käytävälle varoiksi hoitamista varten, vaikka se vaikuttikin kiltiltä. Otin kaviot harjattuani koko ponin ja sitten laitoin suojat hyppäämistä varten. Saatuani ponin valmiiksi jätin sen hetkeksi karsinaan odottamaan ja heitin sille kourallisen heinää luppoajaksi. Menin kokoamaan esteitä.

Maneesissa oli valmiina in-an-out este jota ajattelin hyödyntää ja lisäksi tein kolmen esteen sarjan. Ajattelin harjoitella tänään tekniikkajuttuja, joten korkeus ei saanut olla huiman suuri. Suunnittelin innarista alkavan radan, jonka jälkeen tuli sarjaeste yhdellä laukka-askeleella. Laitoin esteiden aloituskorkeudeksi 50cm, saisi niitä sitten nostella, kun ori oli vetreytynyt tarpeeksi. Oli hauskaa saada apuvoimia estetunnille esteitä nostelemaan, joten parahiksi, kun olin tullut talliin seisoi Callon karsinan edessä lauma tomeria pikkuhoitajia.
"Saadaanko me tulla katsomaan kun ratsastat?" tytöistä pienin uskaltautui kysymään tyttöjoukon supistua aikansa, kuka uskaltaisi.
"Joo toki, teistä onkin paljon apua, pääsette nostamaan esteitä", loin tytöille ystävällisen hymyn.
He näyttivät todella aurinkoisilta ja seurasivat tarkoin, miten satuloin ja suitsin orin. Sitten laitoin turvaliivin ja sain tytöiltä ihmetteleviä katseita, he luulivat että turvaliivit olivat vain aloittelijoita varten. Pääsin onneksi oikaisemaan heidän erehdyksensä.

Päästyämme maneesille laskin jalustimet alas ja kiristin vyön. Kiipesin selkään ja kävelimme alkukäynnit, joiden jälkeen sai kiristää vyötä vähän lisää. Aloimme verrytellä ravissa tehden väistöjä, voltteja, pysähdyksiä ja temponvaihteluja erilaisilla harjoituksilla, pääasiassa kokorataleikkaalla. Sitten laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Ori toimi todella hyvin, vaikka olikin esteistä lievästi sanottuna hieman innoissaan. Laukannostoissa ori jopa pukitti muutaman kerran, joten oletin sen olevan myös kuumenevaa sorttia hypätessä. Verryteltyämme noin puolisen tuntia rupesin tosi toimiin hypäten innarin. Callo ylitti esteet hätäilemättä ja hyvässä tasapainossa. Taputin sitä kaulalle ja hyppäsimme esteet vielä toiseen suuntaan yhtä onnistuneesti. Annoin ponin kävellä viitisen minuuttia ohjastuntumalla ja pyysin sen sitten laukkaan uudelleen. Hyppäsimme sarjan, joka sujui muuten hyvin, mutta Callo hosui keskimmäiselle esteelle, eikä oikein mahtunut poniväliin pudottaen puomin etusillaan. Tyttöjen nostettua puomin paikoilleen jatkoimme uudelleen, jolloin hypyt olivat sujuvampia. Taputin ponia jälleen ja tultuamme sarjan kertaalleen isompana tulimme koko pienen radan vielä. Se sujui hienosti!

Tein loppuverryttelyt vielä ravissa ja käveltyämme hyvän aikaa tulin kaartoon ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vyötä. Sitten lähdimme tallille, koska avuliaat tytöt lupautuivat purkamaan koko radan pois puolestani. Kiitin heitä ja talutin hikisen ponin suoraan pesukarsinalle. Riisuttuani varusteet pyyhin pahimmat hiet sienellä pois, oli sen verran viileää etten viitsinyt suihkutella koko ponia. Loimitin Callon ja pesin vielä suojat, jotka vein kuivumaan. Hain Callon päiväheinät samalla kun vein sen ulos, toiset olivat jo aloittaneet omiaan. Sitten laitoin iltaruoat Nanan ohjeen mukaan valmiiksi ja kävin sanomassa tytöille heipat. He jäivät maneesiin odottelemaan alkeistunnin alkua.