Royal Rumble RR "Rumble"
KTK-III KRJ-I ERJ-II YLA3 Quintessential
kuva: Suomen Hippos / Pirje Paananen
Avaa kuva suuremmaksi klikkaamalla.
| Rotu & sukupuoli | Suomalainen puoliverinen, ori | Väri & säkä | musta, 170cm |
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 31.07.2017 (10v) | Rekisterinumero | VH19-031-0001 |
| Painotus | koulu, este & kenttä | Koulutustaso | VaA 160cm CIC4 |
| Omistaja | Mirkku (VRL-13753) | Kasvattaja | Yorca WBs |
Tavoitteena ERJ ja KERJ-laatuarvostelu.
Hevoskantakirja 17 + 17 + 16 + 17 = 67p KTK-III
Ratsuhevosten laatuarvostelu (55,556 %) 5 / 3 / 3 / 10 / 5 / 8.5 / 7.5 / 5 / 3 Quintessential
Yleislaatuarvostelu 17 (9+8) + 22 (21+1) + 17 + 13 + 7 = 76p YLA3
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 6 + 41 + 25 + 20 + 14 = 106p KRJ-I
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 6 + 40 + 25 + 11 + 15 = 97p ERJ-II
Rumble on äänekäs, mikä on tosi harmi juttu. Kisapaikoillakin ihmisten huomio kiinnittyy aina siihen, miten kovaan ääneen heppa huutelee niin tammoille kuin ihmisillekin herättääkseen heidän huomionsa. Huutamisen sijaan ihmisten tulisi huomata mielummin, millainen kilpuri Rumble oikein onkaan. Se on herkkä ja reaktiivinen ratsu, joka pystyy oikean ratsastajan kanssa suorittamaan niin esteitä, koulua kuin kenttääkin. Rohkeana hyppääjänä ja maastoilijana se ei paljoa kannustusta tarvi, eikä sen moottori hyydy koulutreeneissä juuri koskaan.
Rumblen huuto on kuitenkin jatkuvaa. Innoissaan se kiljahtelee, ja valitettavasti se on usein innoissaan. Jos sillä on hyvä mieli, kuten harjattaessa sillä yleensä on, se ähkii ja hymisee. Sinänsä se on kuitenkin helppo hoidettava, joka suostuu nätisti erikoisempiinkin toimenpiteisiin, kuten pesuun, rokottamiseen ja ties mihin muuhun.
Kuten mainitsin, Rumble on rohkea, mutta pakoeläimenä sekin säikkyy joskus. Naapurissa asuva kovaääninen kiinanharjakoira esimerkiksi saa sen joka aamulenkillään kauhistumaan. Ja kauhuissaan Rumble karjaisee käheästi mutta niin äänekkäästi, että Yorcan tallikoira herää räksyttämään, eikä metelistä tule varttiin loppua.
© Oresama
Suku
| Horror Movie Host RR YLA2 ERJ-I KRJ-I fwb rn 172cm VH17-031-0166 |
Kiro FIN YLA2 ERJ-II KRJ-II KERJ-II fwb 175cm |
Dream Police evm. fwb 174cm |
| No Rain evm. fwb 174cm | ||
| Gautse YLA3 ERJ-III KERJ-III KRJ-II fwb 165cm |
So Systematic evm. fwb 166cm | |
| Tricks FIN evm. fwb 166cm | ||
| Royal Tiger RR YLA2 ERJ-I KRJ-I fwb rt 168cm VH17-031-0268 |
Tiger Trouble YLA2 ERJ-III KRJ-III KERJ-III fwb 171cm |
Triple Trouble evm. fwb 172cm |
| Goodbye Tiger evm. fwb 168cm | ||
| Silent Battle YLA2 ERJ-II KRJ-II KERJ-III fwb 165cm |
Horace Horsecollar evm. fwb 167cm | |
| Morning Heart evm. fwb 162cm |
Klikkaa nähdäksesi sukuselvityksen
Rumble astuu 2-polvisia tammoja ennalta määrittelemättömän määrän. Mikäli olet kiinnostunut astutuksesta olethan yhteydessä Mirkkuun.
| Jälkeläiset | ||
|---|---|---|
| fwb-o. Royal Revenge KK | Araxanta Dall | kilpaillut perinteisissä |
Kilpailut
Päiväkirja
30.07.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Oresama
Kuukauden toisiksiviimeisenä päivänä ratsastin Royal Rumblella sen kahdennenkymmenennenkuudennen sijoituksen tässä kuussa. Luokka oli ollut helppo ja palkinnon hakeminen tuntui inhottavalta ajatukselta. Olimme tässä kuussa tulleet tutuiksi alueen hevoskansalle lähinnä sen vuoksi, millaista meteliä Rumble piti palkintojenjaossa. Se ilahtui kovaäänisesti ruusukkeestaan ja karjahteli sitten kiukkuaan, kun ei saanutkaan syödä tuota kapistusta. Kaikkien mielestä se oli hassua. Minun mielestäni se oli kamalaa. Aluksi olin yrittänyt nauraa ja näyttää siltä, että olipas Rumble hassu. Kun orin touhut olivat päässeet hevoslehtien otsikoihin sen voittoputken sijaan, olin kuitenkin jo niin vihainen, etten voinut enää nauraa. Kuinka voi olla mahdollista, että upean urheiluhevosen kyvyt jäävät typerän hirnumisen taakse piiloon?
Sinä päivänä minulla oli kuitenkin suunnitelma valmiina, joten kestin ruusukkeenhaun hymyillen. Kun palasin, ilmoitin myyväni Rumblen pois. En kestänyt enää. Selitin tilanteen tallin väelle parhaani mukaan, ja Rumblelle vielä illalla erikseen halien samalla sen kaulaa. Rumblen tuli ehdottomasti ymmärtää, että vika ei ollut siinä, vaan heikoissa hermoissani. Se oli ihana hevonen, joskin raivostuttavan kova juttelemaan.
08.02.2019 Estevalmennus, kirjoittanut Bella
Valmennettavakseni oli tänään saapunut suurella suomalaisella puoliveriorilla Mirkku. Katselin puoliksi kauhuissani Rumbleksi kutsuttua hevosta, joka äänekkäästi ilmoitti olevansa paikalla - enkä nyt viittaa mihinkään pikkuiseen hörinään, vaan ihan huuteluun. Hieman kulmiani kohotellen selitin päivän esteradan ratsastajalle ja pyysin sitten ratsukkoa itsenäisesti lämmittelemään niin sileällä kuin jumppasarjalla, jonka olin koonnut. Seurasin mielenkiinnolla orin työskentelyä ratsastajan alla. Eniten ihmettelin sen pitämää pöhinää, puhinaa ja ääntelyä. Ei se mitään pelännyt tai kyttäillyt, kunhan teki töitä ja hyvin tekikin. Rumble liikkui koko kropallaan ratsastajansa alla, kulki hienossa muodossa ja vastasi apuihin tarkasti sekä reaktiivisesti. Eikä ratsastajan ratsastuksessakaan moitteen sijaa ollut. Ensimmäiset lämmittelyesteetkin sujuivat puhtaasti ja ori viuhautteli vain häntäänsä loikkiessaan niistä ylitse. Ääntely sen sijaan ei loppunut, mutta opin kuitenkin tottumaan siihen jo hieman.
Rakentamani rata koostui pääosin 150cm korkeista pystyistä, mutta olipa radalla myös pari okseria ja sarjakin. Olin rakentanut radan niin, että lähestymiset olisivat tärkeitä. Pyysin ratsukkoa aloittamaan radan, kun Mirkku oli verrytellyt Rumblen huolellisesti. Aluksi Rumble vaikutti hieman vauhdikkaalta tullessaan esteelle, mutta loppujen lopuksi vauhti oli juuri sopiva. Muistutin ratsastajaa hieman katseesta sekä pohkeiden tuesta, kun lähestyminen seuraavalle meinasi mennä vinoksi. Ori kuitenkin ylitti esteen muitta mutkitta. Seuraavat esteet sujuivat myöskin erittäin hyvin, vaikka Rumble pitikin mitä oudoimpia ääniä. Oksereillakaan ori ei epäröinyt, vaikkakin äänitehosteista olisi niin voinut luulla. Huutelin ratsastajalle ohjeita tarkemmista teistä ja aktiivisemmasta laukasta esteiden välissä. Viimeinen radan este oli sekin tyylipuhdas esitys. Kehotin Mirkkua taputtamaan oriita sekä antamaan välikäynneiksi pidempää ohjaa.
Välikäyntien aikana kohotin radan esteet 160cm tasolle. Pyysin Mirkkua kokoamaan tämän jälkeen Rumblen takaisin tuntumalle. Sen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään radan tällä korkeudella. Myöskin tähän suuntaan esteet sujuivat hyvin ja tyylipuhtaasti, vaikka välillä sain muistuttaa ratsastajaa aktiivisuudesta esteillä. Ratsu päästeli hassuja äännähdyksiä ja pyöritti häntäänsä lähes ympyrää. Ori vastasi selkeästi hyvin ratsastajan apuihin. Okserit sujuivat hyvin, eikä tiputtamisiakaan tullut radalla. Lopuksi annoin ratsukolle palautteen tunnista, kehuen erityisesti Rumblen työskentelyä, mutta myös ratsastajan vaikuttamista hevoseen.
29.04.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Matka Rivia & Skellige -tallilla järjestettävään kantakirjatilaisuuteen ei ollut todellakaan herkkua. Ensimmäiseksi kuka vatipää oli saanut idean kuljettaa hevoset kuljetusautolla yli 2 000 kilometrin matkan, noh minäpä tietysti. Toiseksi matkaan kului kokonaiset kolme päivää suuntaansa, koska hevoskuljetusautolla ei voinut kaahata samaan tahtiin kuin henkilöautolla. Kolmanneksi kuljetusautossa oli kolme hevosta. Rumble oli ehdottomasti näistä hevosista raivostuttavin. Se kiljui ja mölisi valehtelematta puolet matkasta täyttä kurkkua. Hevosista nuorimmainen eli Verneri menetti hermonsa kaverinsa ääntelyyn jo ensimmäisen kymmenen kilometrin kohdalla ja koitti hiljentää sen potkimalla taukoamatta orien välissä olevaa seinää. Ainoa kuljetusautossa asianmukaisesti käyttäytyvä oli Jambo, vaikka sekin näytti taukoamatta hapanta naamaa.
Tapahtumapaikalla olin pelannut korttini kuitenkin oikein. Olin nimittäin palkannut kolme henkilöä hoitamaan hevosten esittelemiset puolestani. Pystyin vain istahtamaan maneesin katsomon penkille ja nauttia esityksestä, koska sellainen oli todellakin luvassa kiitos meidän Rumblen. Musta ori päästeli ties minkälaisia ääniä hirnumisesta, kiljahdukseen ja karjahdukseen ravatessaan taluttajan vierellä ympäri maneesia. Huomasin kaukaa, kuinka miehen naama oli mennyt punaiseksi joko vihasta tai häpeästä kun hän yritti saada puoliveristä hiljenemään. En voinut kuin pidätellä nauruani katsellessani ja kiittää luojaa, että päätin olla itse menemättä tuon otuksen kanssa. Jotenkin Rumble onnistui hirveästä käytöksestään huolimatta saamaan itselleen kantakirjapaperit ja onneton miesrukka sai kokemastaan häpeästä palkaksi vain vaivaiset 20 euroa eli diili oli varsin hyvä ainakin minun osaltani.