08.04.2017 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kurvasin tallin pihaan katumaasturin rumiluksella, jonka perään oli kiinnitetty traileri. Olin innoissani, koska olin tullut koeratsastamaan nuorta suomenhevostammaa. Mitä myynti-ilmoitukseen tulee, niin hevonen vaikutti todella sopivalle tulevaksi lännenratsukseni. Astuin ulos autosta ja suunnistin tieni kohti punaista tallirakennusta, josta tuli mieleen vanhat suomalaiset mustavalkoelokuvat.
Sisälle päästyäni minua oli vastassa tallin omistaja ja käytävän molemmilta sivuilta kiinni oleva rautiaan värinen suokki. Keski-ikäinen mies tuli tervehtimään minua ja esittäytyi Penaksi. Hän alkoi selittäämään minulle juurta jaksaen tamman ”hienosta” suvusta, joka sisälsi jos jonkin moista nelikavioista ratsusta ravuriin. Kun Pena sai romaanin mittaisen tarinansa päätökseen, pääsin vihdoinkin tervehtimään hevosta.
Kantritytöksi nimetty suokki seisoi levottomanoloisena paikallaan ja kuopi etukaviolla tallin lattiaa. Sillä oli englantilainen yleissatula selässään, joka herätti minussa hieman vastahakoisuutta. En ollut nimittäin ratsastanut vuosiin muulla kuin lännensatulalla ja olin tottunut sen tuomaan turvallisuuden tunteeseen. Pena ojensi minulle tamman suitset, jotka laitoin varmoin ottein hevoselle.
Kello oli puolta päivää noustessani kentällä Kikan selkään. Tamma oli kuin lähtevä laiva eikä halunnut millään pysyä sekuntiakaan paikallaan, kun vielä asettelin jalkojani hontelon oloisiin jalustimiin. Kömpelön alun jälkeen pääsimme vihdoin kiertämään uraa pitkin käynnissä.
Hevosen pää oli kokoajan mielestäni liian asettunut sisäänpäin, jonka suoraksi saaminen vaatisi tietysti tulevaisuudessa hieman treeniä. Jarrut olivat puolestaan ihan kadoksissa, mutta jos Kikasta pitäisi jotain hyvää sanottavaa keksiä, niin kaasu ainakin toimii. Käynti oli eteenpäin pyrkivää ja askel oli pitkä. Ravissa puolestaan tuli esille vivahteita tamman ravurisukulaisista. Täysi yllätys oli kuitenkin laukka, pehmeä ja helposti istuttava. Tuntui kuin alleni olisi vaihdettu täysin eri hevonen.
Ratsastuksen päätteeksi kirjoitin nimeni kauppakirjaan ja Kantrityttö lähti mukaani. Tamma ei todellakaan ollut mikään valmispaketti, mutta näin siinä jonkin näköistä potentiaalia. Ehkä jonain päivänä saisin tästä vielä kaverin kisoihinkin.
10.04.2017 ~ Westernvalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään meitä valmentamaan oli tullut kokenut westernvalmentaja suoraan Amerikan mantereelta. Alkulämmittelynä ratsastin Kikalla erikokoisia ympyröitä, joiden tavoitteena oli työstää hevosta hieman pehmeämmäksi ja saada liiallinen eteenpäinpyrkivyys kuriin. Tamma oli tyypilliseen tapaansa kuin höyryjuna, joka puksutti täydellä nopeudella isolta ympyrältä pienemmälle.
Valmentaja neuvoi minua ratsastamaan välillä ympyröiden halki satunnaisista kohdista. Tämän tarkoituksena oli estää Kikkaa ennakoimasta ja saada se olemaan kuulolla. Kun olimme tehneet ympyröitä hetken ajan tähän tyyliin, aloin jo huomata hevosen olevan paljon pehmeämpi ja miellyttävempi ratsastettava.
Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtävänä oli kentän pitkällä sivulla merkkikartioden pujottelu ja toisella pitkällä sivulla voltti. Pyysin tamman jogiin, mikäli ravurin ravia muistuttavaa askellajia kehtaa tällaiseksi edes nimittää ja siirryimme suorittamaan tehtävää.
Alas satulaan istuminen ei ollut mikään miellyttävä kokemus, vaan jouduin jokaisella askeleella pakottamaan takamukseni pysymään alhaalla. Hevonen kiiti kuin torpeedo kartioiden välistä ja pysyin hädin tuskin vahdissa mukana. Kentän keskeltä huudettiin minua kokoamaan Kikkaa enemmän. Tästä sitten riemu lähti, kun puristin tammaa pohkeilla ja tietysti se luuli, että nyt tuli nostaa laukka. Sain valmentajalta ohjeen vetää hevosen yhdellä ohjalla pienelle ympyrälle ja tein työtä käskettyä.
Hetken pyörimisen jälkeen Kikka tiputti takaisin jogiin ja siirryimme takaisin uralle jatkamaan tehtävää. Kokosin nyt ratsuani enemmän ja mikäli sattui vahinkolaukka, niin vedin hevosen pienelle ympyrälle. Muutamien kierrosten jälkeen tamma alkoi jo hidastamaan tahtia ja menemään tosi hyvin. Satulassa istuminenkin tuntui nyt paljon miellyttävämmälle.
Valmentaja antoi meille vielä loppupalautteen valmennuksesta ennen kuin lähdimme loppukäynnille lähimetsään. Kiitin valmennuksesta hikimärkänä, mutta työskentelyn raskaudesta huolimatta minulle oli jäänyt hyvä fiilis. Tiesin pärjääväni Kikan kanssa saamillani neuvoilla.
15.04.2017 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Olimme Kikan kanssa matkustaneet Susikallion ratsastuskoululle, jossa pidettiin tänään maastakäsittelykilpailut. Päivä oli suorastaan suurenmoinen, aurinko paistoi ja linnut visertelivä puiden oksilla. Viimeistelin trailerin vieressä seisovaa tammaani, josta irtoili vielä kivasti talvikarvan jämiä. Hevonen ei ollut ihmispaljoudesta moksiskaan, vaan leputteli rauhassa vasenta takajalkaansa. Saatuani viimeiset puunaukset valmiiksi aloimme kävelemään kohti maneesia, jossa luokkamme kohta alkaisi.
Luokan alkaessa kaikki ratsukot pyydettiin maneesin lyhyelle takasivulle riviin odottamaan vuoroaan. Olin Kikan kanssa rivin keskellä, mikä ei onneksi ahdistanut tammaa tippaakaan. Katsoimme paikaltamme muutaman ratsukon suorituksen ennen kuin meidät kuulutettiin radalle.
Hevonen asteli hyvin mallikelpoisesti vierelläni lähestyessämme ensimmäistä estettä, joka oli käyntipuomit. Puomeista selvisimme hienosti ilman kolautuksia, jonka jälkeen suuntasimme avattavalle portille. Kikka pysähtyi kuuliaisesti vierelleni avatessani porttia ja antoi minun kulkea ensin siitä läpi, jonka jälkeen tamma tuli perässä. Porttia sulkiessani hevonen oli puolestaan hieman rauhattoman oloinen ja olisi halunnut päästä jo seuraavien tehtävien kippuun.
Seuraavaksi edessämme oli puomeista koottu neliö eli tuttavammin laatikko, jonne piti pysähtyä ja kääntyä kokonainen kierros ympäri. Pysähtyminen ei mennyt mielestäni ihan nappiin, vaan olisin toivonut tammalta nopeampaa reaktiota pyyntööni. Kääntyminen puolestaan meni mallikkaasti ja liike oli todella sulava.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä edessämme oli hurja pressuhaaste eli kehikko, johon oltiin kiinnitetty pressusta leikeltyjä suikaleita ja siitä tuli mennä läpi. Esteen edessä tamma alkoi juntturoimaan oikein olan takaa ja pistämään pakkia päälle, mutta hetken ajan suostuttelun jälkeen sain hevosen seuraamaan minua pressusuikaleiden läpi.
Radan jälkeen palasimme takaisin paikallemme riviin odottamaan, että loput ratsukot saisivat suorituksensa valmiiksi ja pääsisimme kuulemaan tulokset. Pressuhaaste oli myös monille meidän jälkeen suorituksensa tekeville ratsukoille haastava paikka ja osa joutui jättämään sen tekemisen kesken, kun hevoset eivä suostuneet siitä läpi menemään millään. Kun tulokset vihdoin julkistettiin, sain kuulla olevamme kolmannella sijalla. Rapsutin Kikkaa palkaksi hyvästä suorituksesta saadessamme ruusukkeen. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kilpailuihin katsomaan millaista menestystä tämän tamman kanssa tultaisiin haalimaan.
17.04.2017 ~ Westernvalmennus, kirjoittanut omistaja
Uralla ratsastetun alkukäynnin jälkeen aloin pyytämään tammaa liikkumaan koottuna. Kikka pyöristi kuuliaisesti selkäänsä ja alkoi käyttämään takaosaansa enemmän. Hevosen kaula ei enää vääntynyt kouluratsun kiemuralle, vaan oli rennosti rungon jatkeena. Olin kerrassaan haltioissani tästä parannuksesta ja kehuin tammaa kunnolla.
Työskentelimme muutaman ympyrän koottuna jogissa molempiin suuntiin. Hevonen tuntui kerrassaan mahtavalle ja toimi kuin unelma. Tämän jälkeen aloimme ratsastamaan käyntipuomeja, jotka eivät tietenkään tamman tuntien voineet mennä ensimmäisellä kerralla nappiin. Uusimme puomisarjan vähintäänkin viiteen kertaan, ennen kuin saimme sen menemään ilman kolinoita.
Seuraavaksi aloimme suorittamaan naruporttia. Kikka pysähtyi hyvin portin viereen ja seisoi nätisti paikallaan, minun irroittaessa narulenkkiä tolpasta. Pyytäessäni peruutusta tamma mateli mutkitellen taaksepäin. Portin läpi kävely onnistui puolestaan ilman ongelmia. Toisella puolella peruutus oli edellistä hieman parempi, mutta ei sitäkään suoraksi oikein kehdannut kutsua. Lopuksi pudotin lenkin takaisin tolppaan ja rapsutin Kikkaa palkaksi.
Lopuksi tutustuimme vielä siltaan, joka oli tammalle ihan uusi este. Laskeuduin alas satulasta ja talutin hevosen sillan luo. Kikka katsoi aluksi hieman epäluuloisesti puulankuista rakennettua kyhäelmää, mutta uskaltautui lopuksi haistelemaan ja kaviolla hieman tunnustelemaan sitä. Mielestäni kaikki meni ensimmäiseksi trail-valmennukseksi todella hyvin, joten lähdin hyvillä mielin taluttamaan hevosta takaisin talliin.
17.05.2017 ~ Tarinakilpailuosallistuminen, kirjoittanut omistaja
Tehtävänanto: Synttärikemujen kunniaksi tolppapujotteluluokan tolpat eivät ole aivan tavallisia... Jokainen niistä on myös erilainen. Millaisia kaikki kuusi erilaista tolppaa olivat? Piirrä tai kuvaile sanallisesti.
Radan ensimmäinen tolppa on räikeän punainen muovinen ulkoharja, joka törröttää harjaosa ylöspäin hiekalla täytetystä metallisangosta. Seuraavana tulee kolmepiikkinen heinähanko, jonka varsi on saatu olemaan suorassa iskemällä piikkiosa vinosti kentän pohjaan. Joukon eniten pole bending -tolppaa muistuttava on kulunut valkoinen estetolppa, jonka päällä komeilee stetsoni. Kaikkien syömisestä kiinnostuneiden hevosten lemppari on tietysti ruukkuun istutettu, leveydeltään ohut ja korkeudeltaan puolimetriä oleva havupensas. Tämän jälkeen tulee juoksutuspiiska, joka pysyy pystyssä kivillä täytetyssä muovisandossa. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on minimipalkalla palkattu tallityttötolppa, josta kuuluu kimeitä äänitehosteita ratsukkojen tehdessä liian jyrkkiä käännöksiä sen ympäri.