30.07.2018 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Oresama
Kuukauden toisiksiviimeisenä päivänä ratsastin Royal Rumblella sen kahdennenkymmenennenkuudennen sijoituksen tässä kuussa. Luokka oli ollut helppo ja palkinnon hakeminen tuntui inhottavalta ajatukselta. Olimme tässä kuussa tulleet tutuiksi alueen hevoskansalle lähinnä sen vuoksi, millaista meteliä Rumble piti palkintojenjaossa. Se ilahtui kovaäänisesti ruusukkeestaan ja karjahteli sitten kiukkuaan, kun ei saanutkaan syödä tuota kapistusta. Kaikkien mielestä se oli hassua. Minun mielestäni se oli kamalaa. Aluksi olin yrittänyt nauraa ja näyttää siltä, että olipas Rumble hassu. Kun orin touhut olivat päässeet hevoslehtien otsikoihin sen voittoputken sijaan, olin kuitenkin jo niin vihainen, etten voinut enää nauraa. Kuinka voi olla mahdollista, että upean urheiluhevosen kyvyt jäävät typerän hirnumisen taakse piiloon?
Sinä päivänä minulla oli kuitenkin suunnitelma valmiina, joten kestin ruusukkeenhaun hymyillen. Kun palasin, ilmoitin myyväni Rumblen pois. En kestänyt enää. Selitin tilanteen tallin väelle parhaani mukaan, ja Rumblelle vielä illalla erikseen halien samalla sen kaulaa. Rumblen tuli ehdottomasti ymmärtää, että vika ei ollut siinä, vaan heikoissa hermoissani. Se oli ihana hevonen, joskin raivostuttavan kova juttelemaan.