Rajaa näytettäviä postauksia
Kategorian mukaan: Päiväkirjamerkinnät | Valmennukset | Historiateksti | Tarinakilpailutuotokset
Tagin mukaan: #Laatuarvostelu | #TieTähtiin2019
Näytä kaikki
18.09.2018 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Oli sateinen syyskuun aamu, kun raahauduin silmät vielä ristissä tekemään aamutallia. Tullessani talliin sisälle kuulin pienen hirnahduksen. Säpsähdin hetkeksi, koska en ole aikaisemmin kuullut tuollaista hirnahdusta tallissani. Sitten mieleeni juolahti, voisikohan se olla…? Harpoin kiireen vilkkaan pitkin askelin Iitun karsinalle ja siellähän se oli, pieni kirjava varsa emänsä vieressä. Katsoin pienokaista hieman yllättyneenä, sillä eihän emän olisi lasketun ajan mukaan pitänyt vielä varsoa. Seistyäni hetken aikaa karsinan ovella, sain asian sulateltua ja tajusin, että varsa oli tosiaan syntynyt etuajassa, enkä nähnyt vain harhoja.
Avasin hitaasti karsinan oven ja rupattelin pehmeällä äänellä Iitulle, joka katsoi minua hyvin epäilevästi, kuin olisin tulossa varastamaan hänen pikkuisensa. Tovin emälle rupateltuani, se alkoi hyväksymään läsnäoloni varsan lähettyvillä ja pääsin näkemään pikkukirjavaa tarkemmin. Varsa oli hieman hontelon oloinen, mutta päällisin puolin katsottuna kaikki muu näytti olevan ihan hyvin. En halunnut jäädä häiritsemään emän ja pienokaisen rauhaa, joten nakkasin heinäsäkin sisällön Iitulle ja lähdin jakelemaan muillekin hevosille aamuheiniä.
20.11.2018 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Laatuarvostelu hössötys alkoi jo tilaisuutta edeltäneenä iltapäivänä, jolloin oli ohjelmassa Sohvin peseminen. Pesuprojekti onnistui ihan mallikkaasti, koska nuori oli tottunut vesiletkuun, joten ylimääräistä ämpärien kanssa kikkailua ei tarvittu. Pesun jälkeen hikiviilalla ylimääräiset vedet pois ja kiireen vilkkaan loimea päälle, jotta tamma ei pääsisi vilustumaan viileässä tallissa. Sohvi on todella taitava hännälleen kakkaamisessa, joten päädyin vielä letittämään hännän ja kiertämään sen suojaksi pintelin. Saataisiin sentään tällä kertaa pidettyä häntä puhtaana, eikä tarvitsisi laatuarvostelussa esitellä neiti kakkahäntää.
Lähtöaamu oli oikea hullun mylly. Sohvi ei halunnut pitää jalkojaan sekuntiakaan paikalla kuljetussuojia laittaessani, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain ne lopulta kiinnitettyä. Tamma meni kuitenkin traileriin tänään todella mallikkaasti, josta olen todella kiitollinen. Itse sain kyllä tämän jälkeen vielä ravata kymmenisen kertaa trailerin ja tallin välillä, kun milloin mikäkin puuttui kyydistä. Kellon näyttäessä uhkaavasti suunniteltua lähtöaikaa totesin, että ne tavarat, jotka eivät vieläkään ole mukana saavat suosiolla jäädä pois ja hyppäsin kuskin penkille matkan kohteena Oldfinion Dressage, Lohja.
Tapahtumapaikalla aikaa ei ollut paljoa ylimääräistä, vaan nuorelta sai riisua reippaaseen tahtiin kuljetusvarusteita pois ja laitella harjaa sykeröille. Ensimmäisenä vuorossa oli rakenne arvostelu, jonka yhteydessä esitettiin myös käynti ja ravi taluttaen. Tamma oli hyvin kuuliainen ja liikkui kivasti vierellä. Tämän jälkeen askellajit arvioitiin vielä liinassa juoksuttaessa. Käynti ja ravi menivät yhtä hyvin kuin taluttaessa. Laukannostoissa puolestaan Sohvi hieman hätäili ja kompuroi omiin jalkoihinsa, mikä tietysti rokotti askellajista saatua arvosanaa jonkin verran. Tilaisuus sujui pienestä kompuroinnista huolimatta ihan hyvin ja saimme kotiin vietäväksi todistuksen, jossa komeili KV-I meriitti.
30.11.2018 ~ Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Tänään oli viimeiset varsalaatuarvostelut Sohvin kanssa, jonka johdosta matkustimme Raisioon. Ensimmäisenä vuorossa oli kenttävarsojen ja nuorten laatuarvostelu, joka järjestettiin Kalman Suomenratsujen tiloissa. Tamma oli ollut koko aamun kireä kuin viulun kieli, joten odotukset tälle päivälle eivät olleet kovin korkealla.
Irtohypytyksessä Sohvi ei katsonut yhtään jalkoihinsa, vaan mennä rymisteli puomit kolisten. Katsomosta kuului myös ivallista naurua ja solvauksia siitä, kuinka olin tuonut kouluhevosen estekujalle. Häpesin silmät päästäni katsoessani kasvattini menoa ja halusin vajota maanrakoon. Askellajien esittely juoksuttaessa puolestaan meni Sohvilla tavalliseen tapaansa hyvin, vaikka näyttikin hapanta naamaa ja veti korvat luimuun jokaisessa siirtymisessä. Poistuessamme maneesista kehäsihteeri ojensi meille laatuarvostelupaperin, jossa luki KEV-II ja pitkä lista huomautuksia nuoren hyppytyylistä ja asenteesta.
Tämän jälkeen matkamme jatkui estevarsojen laatuarvosteluun, joka ei sijainnut kovinkaan kaukana edellisestä laatuarvostelupaikasta. Tamman asenne ei lyhyen trailerimatkan aikana ollut muuttunut miksikään. Talutin Sohvin maneesiin, jossa meitä odotti jälleen uusi estekuja. Rukoilin kaikki mahdolliset pyhimykset läpi, jotta nuori tällä kertaa hyppäisi edes siedettävän näköisesti.
Kirjava laukkasi keskittyneen oloisesti ensimmäiselle esteelle ja loikkasi reilusti yli, kuitenkin laskeutuen riittävän kauaksi seuraavasta esteestä. En ollut uskoa silmiäni, onko tämä sama hevonen, joka hetki sitten hajotti kokonaisen estekujan. Rauhallinen, mutta eteenpäin pyrkivä meno jatkui ja taas sulava hyppy. Edessä oli enää viimeinen este 120cm korkea okseri.
”Mene mene”, hoin mielessäni puristaen vaistomaisesti käteni nyrkkiin.
Sohvi epäröi sekunnin sadasosan verran, kunnes lisäsi hieman vauhtia ja hyppäsi esteen yli laajassa kaaressa. Otin tamman onnellisena vastaan ja taputin sitä pehmeästi kaulalle. Laatuarvostelupapereihin oli kirjattu täydet pisteet irtohypytyksestä ja meriitti EV-II pistein 32, ollen samalla tilaisuuden paras 3-vuotias. Kyllä tällaisen suorituksen jälkeen kehtaa olla ylpeä.