Rajaa näytettäviä postauksia
Kategorian mukaan: Päiväkirjamerkinnät | Valmennukset | Historiateksti | Tarinakilpailutuotokset
Tagin mukaan: #Laatuarvostelu | #TieTähtiin2019
Näytä kaikki

22.02.2019 ~ Estevalmennus, kirjoittanut omistaja

Tie Tähtiin, tästä se alkaa

Olin saapunut Sohvin kanssa Hallavaan Tie Tähtiin estevalmennukseen. Ja estevalmennuksen tarpeessa sitä kyllä oltiinkin, koska viimeviikkojen kisastartit eivät olleet menneet oikein nappiin paitsi yksi 100cm luokka. Eli aika nöyrällä asenteella valmennukseen lähdettiin. Alkulämmittelyssä tamma oli ihan ok, vaikka paikka oli vieras ja ylimääräistä energiaa oli vaikka muille jakaa.

Aleksi oli rakentanut ensimmäiseksi harjoitukseksi lävistäjälle kaksi ristikkoa ja päätynurkkaan kaarevalle uralle neljä ravipuomia, joita oli hieman korotettu. Harjoitus näytti ihan helpolle, kunnes Aleksi meni mainitsemaan, että lävistäjällä tulee tehdä laukasta pysähdys ristikoiden väliin. Pudistin päätäni ja totesin mielessäni, että Sohvi ei varmana suostu pysähtymään, vaan rynnisi vaikka pidätettä vasten seuraavalle esteelle. Katselin muutaman ratsukon verran harjoitusta, kunnes tuli meidän vuoromme.

Nostin lyhyeltä sivulta oikean laukan ja ohjasin tamman ensimmäiselle esteelle. Kirjava hyppäsi esteen yli laajassa kaaressa ja laskeutumisen jälkeen laukan vauhti tuntui vain kiihtyvän, vaikka meidän pitäisi pysähtyä. Sohvi nosteli päätään ylös, jotta pääsisi kuolaimen painetta karkuun ja kaahaamaan seuraavalle esteelle. Jouduin vetämään tamman pienelle voltille, jotta se ei pääsisi rynnimään esteelle. Jatkoin voltilla pyörimistä varmaankin pari kolme kierrosta ennen kuin sain nuoren pysähtymään. Seisotin Sohvia paikalla, kunnes se rauhoittui, jonka jälkeen nostin vasemman laukan ja pääsimme hyppäämään esteen. Korotetut ravipuomit puolestaan menivät vettä valaen, koska niitä tamman kanssa on menty lukuisia kertoja kotosalla. Harjoitusta muutaman kerran toistettuamme kirjava alkoi jo pysähtymään esteiden välissä ilmain sen kummempia vasta väitteitä, mutta saman kaltaisia harjoituksia pitäisi varmasti kotonakin treenata, jotta pysähdyksestä saisi pehmeämmän.

Tämän jälkeen vuorossa oli esteiden korotus, jonka yhteydessä ensimmäinen lävistäjällä olleista ristikoista muutettiin pystyesteeksi ja toisen ristikon paikalle tuli sarjaeste, jossa ensimmäinen osa oli pysty ja toinen osa okseri. Ravipuomien tilalle tuli ristikko ja sen jälkeen hypättäväksi rakennettiin vielä toinen ristikko lähemmäksi kentän keskustaa. Vaikka esteitä hieman muutettiinkin, niin pysähtymisharjoituksista ei siltikään päästy vielä eroon vaan kentän yhdellä lyhyellä sivulla tuli tehdä laukasta pysähdys ja pienen hetken seisomisen jälkeen siirtymä takaisin laukkaan. Pysähdyspaikka oli tällä kertaa kuitenkin ratsuani ajatellen helpompi, koska sen välittömässä läheisyydessä ei ollut estettä.

Sohvi työskenteli hyvin eikä hirvittävästi kolistellut esteitä, vaikka sarjalla laskinkin askeleet hieman väärin ja lähestyminen ei sen takia ollutkaan kovinkaan optimaalinen. Lyhyen sivun pysähdykset onnistuivat paljon paremmin, niin kuin olin jo pelkän pysähdyspaikan perusteella arvioinutkin. Loppuvalmennuksesta Aleksi teki vielä muutamia muutoksia esteisiin ja korotteli niitä 120cm korkeiksi, jotta pääsisimme vielä hyppäämään rataa omalla kilpailutasollamme. Rataa mennessä aloin jo huomata, että nuorella olla energia jo vähissä, mutta pienellä kannustuksella sain tamman sinnittelemään loppuun saakka. Valmennus oli ollut rankka, mutta sitäkin opettavaisempi niin itselleni kuin Sohvillekin.

Valmennuksen ratapiirrokset

03.03.2019 ~ Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja

Tie Tähtiin, siirtymiä Seppeleessä

Viikko sitten ensimmäisessä osakilpailussa kouluohjelmani oli mennyt todella hyvin ja sijoituin kolmanneksi, vaikka tavallisesta poiketen ratsullani oli vain nivelkuolain. Muistelin vieläkin hieman katkerasti kankisuitsieni unohdusta, koska tiedä vaikka olisimmeko me voittaneet koko luokan, mikäli kisoihin lähteminen ei olisi ollut niin katastrofaalinen. Ainakin sentään sijoituimme niillä tyhmillä nivelillä ja pitäisin tästä lähtien kankisuitseni visusti mukana.

Olin saapunut Seppeleeseen reilusti etuajassa, joten kulutin aikaa harjaamalla Sohvia. Lopuksi päädyin vielä tekemään tamman harjaan sykeröt, koska en millään kehdannut mennä maneesille kukkumaan edellisen valmennuksen ollessa vielä edes puolessa välissä. Sykeröiden värkkäämisen jälkeen en enää keksinyt muuta tekemistä, vaan lähdin hitaasti kävelyttämään ratsuani maneesia kohti. Katselin maneesin oven luona noin vartin verran edellistä valmennusta, kun Anne jo viittoili, että voin tulla hevoseni kanssa jo lämmittelemää loppuhölkkäänsä suorittavien ratsukoiden sekaan.

Talutin tamman keskelle maneesia kaartoon, jossa tarkistin vielä mahavyön ja nousin selkään. Annoin Sohvin kävellä pitkin ohjin uran sisäpuolta siten, että viimeiset ravailevat ratsukot pääsisivät menemään uraa pitkin ohi. Vähitellen maneesiin alkoi rantautumaan muita valmennusryhmääni kuuluvia ratsukoita ja sitä mukaan edellisen ryhmän porukkaa alkoi valumaan maneesista ulos. Olin alkanut jo tunnistamaan ulkonäön perusteella vaativa B luokassa kilpailevat, mutta en vieläkään osannut varmasti yhdistää listoissa näkyviä nimiä ja ratsukoita toisiinsa.

Anne ohjasi meidät käymään alkulämmittelyn aikana kaikki askellajit läpi ennen varsinaisen työskentelyn aloitusta. Olin kävellyt Sohvin kanssa jo aika kauan pitkillä ohjilla, joten lyhensin ohjia ja pyysin tammalta ravia. Kirjava vastasi apuihini ja siirtyi pehmeästi raviin. Hetken aikaa ravailtuani työstin laukan vielä kuntoon. Sohvi liikkui koko alkulämmittelyn hyvin omalla moottorillaan, eikä minun tarvinnut missään välissä lähteä toistelemaan pyyntöjäni.

Valmennuksen ensimmäisenä tehtävänä oli siirtymät siten, että kootusta ravista otettiin pysähdys, seisotaan hetken aikaa, peruutus ja peruutuksesta suoraan siirtyminen koottuun raviin. Siirtymä treeni onnistui hyvin mukavasti, mutta pysähdykset olivat hieman liian töksähtäviä. Tähän sain kuitenkin Annelta hyvän vinkin kokeilla tehdä pysähtyminen pelkästään istunnalla. Kokeilin vinkkiä jo seuraavalla siirtymällä, jolloin lopputulos ei vielä ollut ihan sitä mitä haettiin, mutta useamman yrityksen jälkeen pysähdykset alkoivat näyttämään tyylikkäille. Vielä ennen laukkatyöskentelyyn siirtymistä harjoiteltiin lävistäjällä lisättyä ravia, mikä oli tänään harvinaisen helppo, koska Sohvi oli hyvin eteenpäin pyrkivä. Sain kuitenkin muutamalla kerralla hieman palautetta, että tamma oli jopa hieman liiankin vauhdikas ja minun tulisi hieman enemmän säädellä sen vauhtia.

Laukkatyöskentelyn aiheena oli siirtymiset laukan sisällä ja täyskaarrossa laukanvaihtaminen. Sohvin kanssa näistä vaikein oli nuo siirtymät, koska tammalla oli hirvittävästi intoa, niin laukka oli melkein koko ajan lisättyä laukkaa. Ahkeran harjoittelulla ja valtavalla määrällä puolipidätteitä kirjavasta saatiin kuitenkin pieni pätkä keskilaukasta menevää laukkaa ulos. Minä ja ratsuni olimme molemmat hiestä märkiä, kun pääsimme laukan hiomisesta loppuverryttelyn pariin.

~ Estevalmennus, kirjoittanut omistaja

Tie Tähtiin, estetreeniä Walesin murteella

Ensimmäinen osakilpailu ei ollut esteratsastuksen osalta mennyt ihan toivomani mukaan. Tamma oli hypännyt koko radan rimaa hipoen ja yhdellä esteellä puomeja oli kolissutkin. En kuitenkaan voinut laittaa huonoa suoritusta nuoren hevosen piikkiin, vaan vika löytyi kyllä ohjien toisesta päästä. Olin ohjannut Sohvin todella huolimattomasti esteille, joten oli oikeastaan yllätys, ettei se kieltäytynyt radan aikana hyppäämästä yhdenkään esteen kohdalla. Suoritukseemme oli kuitenkin saatava jotain muutosta ennen seuraavaa osakilpailua, joten oli mielissäni löytäessäni ilmoituksen Saaristossa järjestettävästä valmennuksesta.

Saapuessamme maneesiin suurin osa valmennusryhmän ratsukoista oli jo paikalla. Erityisesti silmiini pisti viimeosakilpailun voittanut kimon värinen tamma, joka oli jo täydessä työntouhussa ratsastajansa kanssa. Kiristin Sohvin mahavyötä vielä muutamalla reiällä ja nousin selkään. Kerkesin käydä ratsuni kanssa kaikki askellajit pikaisesti läpi ennen kuin valmentaja alkoi selittämään ensimmäistä tehtävää. Olin jo alkuverryttelyn aikana silmäillyt kentälle rakennettujen esteiden sijoittelua ja tullut siihen tulokseen, että valmennus tulisi pitämään sisällään paljon kaarteita ja suoristuksia ennen esteiden ylittämistä. Tämä päätelmäni osoittautuikin oikeaksi, sillä ensimmäinen tehtävä piti sisällään kahden esteen ylittämisen suorassa linjassa oikeassa laukassa, käännöksen vinoille esteille laukan vaihdoksen, seuraavan kaarroksen, jonka jälkeen suoristuksen ja pystyn sekä muurin ylityksen.

Jonathan viittoili minuun ja ratsuuni päin sanoen NoShoutin välityksellä jotain, jonka tulkitsin ”Kirjava voi aloittaa”. Nostin Sohvilla oikean laukan ja lähestyin ensimmäistä estettä, jonka sain ylitettyä ihan näppärästi, mutta alastulo meni hieman vinoon, minkä takia seuraavan esteen lähestyminenkin meni viistosti.
”Have more straight line next time”, Jonathan huomautti.
Ohjasin tamman laajalla kaarella seuraavalle esteelle ja suoristin linjan huolellisesti ennen esteen ylitystä. Esteen jälkeen vaihdoin laukan istunnalla ja pidin linjan hyvänä kohti seuraavaa estettä.
”Nice lead change and line, keep it up!”, valmentaja kehui.
Sohvi hyppäsi keveästi pystyn yli ja saimme taas keskittyä seuraavan kaarteen ratsastamiseen. Menimme laajan kaarteen, jonka jälkeen suoristin linjan ja ylitimme esteen. Edessämme oli enää muuri, joka hieman jännitti ratsuani, mutta pienellä kannustuksella tamma sai kerättyä itseensä riittävästi rohkeutta ja hyppäsi muurin yli.

Seuraavana tehtävänä oli hypätä kentän keskiosassa olevat neljä pystyestettä kahdeksikon mallisena ratana. Olin päässyt Sohvin kanssa edellisen tehtävän aikana todella hyvään vireeseen, joten tämä harjoitus sujui todella hyvin. Tamma kun muutenkin oli harvinaisen näppärä laukkojen vaihtamisessa. Ainoa mihin jouduin kumminkin kiinnittämään huomiota, oli suorat linjat esteeltä toiselle. Lopuksi vielä hioimme valmennuksen aikana harjoiteltuja asioita ratsastamalla radan, jossa oli käytetty hyväksi kaikkia kentälle rakennettuja esteitä. Sohvi eteni radalla hyvin rennosti ja sen kanssa työskenteleminen tuntui todella miellyttävälle. Tunsin ensimmäistä kertaa tamman kanssa meneväni oikeasti yhtenä ratsukkona, ehkä meillä voisi oikeasti olla mahdollisuuksia päästä vielä pitkälle, kunhan vaan treenaisimme ahkerasti.

Valmennuksen estetehtävät